On taas aika jokavuotisen Leijonat ja NHL-keskustelun, jossa Suomessa käydään sosiaalisessa mediassa se ”Miksei NHL:stä tule Leijoniin ketään?” ja ”Suomalaiset NHL-pelaajat ovat maanpettureita!”-tyylinen debatti, jossa lynkataan suomalaisista NHL-pelaajista ne jotka kieltäytyvät kisoista. Kysymys kuuluu: Tajuaako kukaan että NHL:ssä reissataan tuhansia ja taas tuhansia kilometrejä ja pelataan lähes 100 ottelua kaudessa playoffit mukaan lukien? Ja kun otetaan mahdolliset loukkaantumiset, pelaajasiirrot ja maratonottelut tähän yhtälöön mukaan niin onko ihme että pelaajat vetoavat ylirasitukseen?
Jukka Jalonen näytti syystäkin ärtymyksensä toimittajien jatkuvaan uteluun ja jankuttamiseen suomalaisten NHL-pelaajien määrästä tulevissa kisoissa. Mistä hän sen voisi tietää, elleivät pelaajat ilmaise itse halukkuuttaan tai sikäläiset valmentajat konsultoi maajoukkuetta? Nämä ovat vain tosiasioita, ja niiden kanssa on vain yksinkertaisesti elettävä, halusi tai ei.
Luulisi näiden hardcore-lätkäfanienkin ymmärtävän että ihan kaikkeen ei pysty eikä jaksa venyä. Tämä keskustelu vyöryy joka ikinen vuosi yli äyräiden, ja se on saanut jo lähes absurdit mittasuhteet. Ehkä pelaajat ja valmentajat tietävät jotain paremmin, mutta se ei tunnu menevän tosifanien kaaliin sitten millään. Toisaalta ymmärrettävää että kaikki haluaisivat nähdä Leijonissa parhaimman kokoonpanon NHL-pelaajilla höystettynä, mutta rajansa kaikella.
Montako NHL-pelaajaa esimerkiksi vuoden 1992 MM-hopeajoukkueessa oli? Muistelisin että vain muutama, ja silti tuloksena oli yllätyshopea. Jorma Uotisen sanoin: Ei huono.
Teksti: Mikko Valle 8.5.2019
Toimittajan kynä 
Jätä kommentti